Focus on the good

Mä kirjoitin pari viikkoa sitten postauksen, jossa kerroin olevani täynnä turhautumista, ketutusta ja muita negatiivisia tunteita, mutta onneksi sitä seuraavat viikot ovat olleet selkeesti onnistuneempia. Toisaalta se on myös hämmästyttävän paljon itsestä kiinni, että osaa nähdä asioista ne hyvät puolet. Mä mietin itseasiassa pitkään, ennen kuin painoin julkaise-nappia. Jotenkin tuntuu, että blogeissa ja muutoinkin somessa kerrotaan usein vain niitä positiivisia, onnistuneita juttuja. Siitä tulee helposti fiilis, että toisten elämä olisi aina täydellistä. Mutta eihän se pidä paikkaansa ja sen takia mäkin päädyin lopulta julkaisemaan sen postauksen. :-D 

Viimeiset pari viikkoa ovat sisältäneet paljon kivoja juttuja! Mä kävin keskustelemassa opettajien kanssa ja pääsin sittenkin haluamaani työssäoppimispaikkaan. Ootan nyt paljon enemmän työssäoppimista, kun paikka on mulle mieluinen! Törmäsin myös ihan sattumalta kahteen mun kaveriin saman päivän aikana, toiseen koulussa ja toiseen kaupungilla. Tosi hauska sattuma! :-D Lisäksi viime päivinä ovat piristäneet mm. onnistunut mustikkapiirakka, kauppareissulla mukaan tarttuneet nätit tulppaanit, lakatut kynnet, koulutehtävien palauttaminen, puhelut äidin kanssa ja hyvien sarjojen katselu iltaisin.

T. Emilia

Mustikkapiirakka

Heissan! Mulla oli tänään lyhyt koulupäivä, joten mietin kotimatkalla bussissa istuessani, mitä tekisin kotiin päästessäni. Mä päätin, että yllätän poikaystävän leipomalla jotain hyvää. Selailin reseptejä netissä ja päädyin lopulta tuttuun ja turvalliseen mustikkapiirakkaan. Mä oon tehnyt piirakkaa tällä ohjeella muutamia kertoja ja tulen varmasti vielä tulevaisuudessakin käyttämään tätä samaista ohjetta. :-) Resepti on alunperin täältä.

Muropohja:

100g voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

ripaus vaniljasokeria

Vaahdota sokeri ja pehmeä voi.

Lisää kananmuna ja jatka vaahdottamista.

Sekoita leivinjauhe ja vaniljasokeri jauhojen kanssa.

Kääntele jauhot munasokerivoi-vaahtoon.

Painele taikina piirakkavuokaan.

Täyte:

300 g mustikoita (mulla oli joukossa myös hieman vadelmia)

200 g kermaviiliä

0,75 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 kananmuna

Ripottele mustikat piirakkapohjan päälle.

Sekoita sokeri, kermaviili ja muna kulhossa. Mausta vaniljasokerilla.

Kaada kermaviiliseos mustikoiden päälle.

Paista piirakkaa uunin alatasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes reunat saavat hyvin väriä.

T. Emilia

Lempparikuvat 2016

Mun ei ollut tarkoitus julkaista enää kuvia viime vuodelta, mutta tulinkin toisiin aatoksiin. Valkkasin jokaiselta kuukaudelta yhden mun lempikuvan, joten tää on pieni kuvakooste vuodelta 2016. Selatessani läpi kuvakansioita huomasin, että oon ottanut selkeesti eniten kuvia kesällä ja alkusyksystä. Se ei toisaalta yllättänyt mua, koska silloin luonto on mun mielestä näteimmillään ja on tarpeeksi valoisaa kuvailuun. 

Jotenkin jännää, että muistan vieläkin näiden kuvien ottamishetken ja sen hetkiset fiilikset. Esimerkiksi huhtikuussa intoilin mun ekaa tatuointia, heinäkuun kuva on eräältä ihanalta kesäillalta, elokuussa mun kamera täyttyi kissanpentukuvista ja marraskuussa ilahduin ensilumesta. Tää onkin yksi merkittävimmistä syistä, miksi mä tykkään valokuvaamisesta. Voin palata uudestaan noihin hetkiin ja fiiliksiin katsomalla kuvia. :-)

TAMMIKUU

HELMIKUU

MAALISKUU

 HUHTIKUU

TOUKOKUU

KESÄKUU 

HEINÄKUU

ELOKUU

SYYSKUU

LOKAKUU

MARRASKUU

JOULUKUU

T. Emilia

Nyt ketuttaa

... etten pääse haluamaani työssäoppispaikkaan, eli perhe-tai lastensuojelutyöhön. Aion mennä heti maanantaina kysymään opettajalta, miksi en pääse sinne. Mulla on nimittäin hyvä todistus, tarpeeksi ikää (noihin paikkoihin ei juurikaan haluta alle 20-vuotiaita), paikasta olisi ollut hyötyä mun mahdollisten jatko-opintojen kannalta yms.

... pieleen mennyt kakku. Tai no, muuten kakku oli onnistunut, mutta kekseistä tehty pohja mureni ihan täysin.

... etten jaksanut nähdä kavereita, vaikkei mulla ollut mitään sen kummempaa syytä siihen.

... tietynlainen epävarmuus blogin suhteen. Mulla on tällä hetkellä sellainen fiilis, etten oikein tiedä, millaisen blogin mä haluan. Oon muokannut viime aikoina ulkoasuakin aika tiuhaan tahtiin, vaikkakin melko pieniä muutoksia. Nyt mä oon ehkä tyytyväinen. Ehkä. :-D

... ulkona oleva sää. Viime aikoina on ollut tosi harmaata ja päivän valoisa hetki on edelleen tosi lyhyt.

... että en ole tehnyt yhtä etätehtävää, vaikka mulla olisi ollut vaikka kuinka paljon aikaa tehdä sitä nyt viikonloppuna. 

... oma aikaansaamattamuus yleisesti ottaen. Esimerkiksi tiskipöydällä oli äsken vino pino tiskejä, mutta mä en vaan saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja tiskattua. Noh, poikaystävä tiskasi ne ja sen lisäksi keitti vielä kahvit. Ja mä vaan istun sohvalla kirjoittamassa tätä postausta ja märehdin samalla aikaansaamattomuuttani...

... tulevaisuuden epävarmuus. Mä valmistun lähihoitajaksi huhtikuun alussa, mutta entäs sitten sen jälkeen? I have no idea. Tai siis tiedän, mitä haluisin tehdä, mutta on eri asia päästä kouluun tai saada töitä. Toivottavasti jostain tärppäisi paikka mulle.

Tällaisia ketutuksen aiheita suhisee mun päässä tällä hetkellä. Auttoi kummasti pelkästään näiden kirjoittaminen ylös, kun saa purkaa ne pois mielestä. Mä myös tiedän, että murehdin ihan liikaa turhia asioita, näistäkin osa on oikeesti aika naurettavia. Sitä paitsi murehtiminen ei oikeastaan edes edistä ongelmien ratkomista, vaan asioiden eteen työskenteleminen. Ehkäpä mä aloitan seuraavaksi tekemään sitä etätehtävää, että saan yhden jutun pois ketutuslistalta!
Huomenna alkaa uusi viikko - toivon mukaan paremmin fiiliksin! :-)

"Some days life is all about your dreams, hopes and visions for the future. 

But there are some days where life is just about putting one foot in front of the other.

And that's okay."

T. Emilia

Arkeen paluu

Mulla alkoi koulu jo tämän viikon maanantaina, mutta arkeen paluuta pehmensi mukavasti loppiainen. Meillä on myös aika paljon lyhkäsempiä koulupäiviä, vaikka odotin kasista neljään päiviä! :-D Jäljellä on enää viisi viikkoa koulussa opiskelua, 7 viikkoa työssäoppimista ja sitten mun koulu onkin jo ohitse (jaiks).

Päätettiin perjantaina uhmata poikaystävän kanssa pakkasta (lämpömittari näytti -16 astetta) ja lähteä ulos kävelylle. Aurinko paistoi niin nätisti vaaleansiniseltä taivaalta. Kunnon vaatetuksella ei pahemmin paleltanut, mitä nyt hieman poskissa kipristeli, kun taas auringossa tuli jopa lämmin. Tällaiset reippailut kirpeissä pakkaskeleissä ovat ihania!

T. Emilia